Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tuli aurinko

 

Minun elämäni tuli aurinko.
Tavallisena syysaamuna,
se vain tuli.
Käveli rantatiellä vastaan, vanhan variksen jäljessä.
Nosti hattuaan ja hymyili.

Se ei tullut paahtavan kuumana,
ei häikäisevän kirkkaana.
Yritti kai sulautua joukkoon.

Se takertui säteistään pihlajan oksiin.
Minulta meni kauan, ennen kuin sain sen irrotettua.

      - Tällaista tämä joskus on. Tulee kohellettua.
        Tekevät ahtaiksi nämä rantatiet nykyisin.
        Se kuiskasi ja iski silmäänsä.
      - Saat kuulla salaisuuden jos lupaat, että et kerro siitä kenellekään.
         Ystäväni kuu potee ankaraa korkeanpaikankammoa.
         Siksi se on aina kauhusta kalpeana taivaalla.

         Ei maar! Nyt on tämän auringon mentävä. Pitäisi olla jo korkealla.
        Se sanoi ja pomppasi taivaalle.
      - Muistellaan kun paistellaan! Se huusi ylhäältä ja heilutti hattuaan.

Minun elämääni tuli aurinko.
Tavallisena syysaamuna,  
se vain tuli.
Käveli rantatiellä vastaan, vanhan variksen jäljessä.

Siitä asti se on ollut,
vaikka, en sitä aina näe.

Joskus, se pomppaa taivaalle vasta iltapäivällä.
Mutta en
minä enää huolestu.
Tiedän sen vain takertuneen pihlajiin,
jollain ahtaalla rantatiellä.
 

© Pekka Rokala

|
©2017 Tuli aurinko | Pekka Rokala: Musiikin ja viihteen sekatyömies - suntuubi.com