Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Historiaa

 

 

 

 

 

 

Suomalaisen kulttuurin päivänä 28.02.1964 putkahti päivänvaloon poikalapsi, joka sai myöhemmin nimekseen Pekka Veikko Juhani Rokala. Musikaalisuutensa poika todisti heti sairaalassa huutamalla muita lapsia enemmän ja kovempaa.

Isoveljen valmistama nelikielinen pikkukitara (Ukulele) kädessään Pekka sävelsi ja sanoitti ensimmäisen oman kappaleensa noin 5-6 vuoden ikäisenä. Sanat menivät kokonaisuudessaan näin: "Juna kiitää vauhti katoaa, yli mertenkin se haluaa." Siis heti tyypillistä suomalaista iskelmäromantiikkaa ja kaukokaipuuta.

Ensimmäisen oikean, vireessä pysyvän, nylonkielisen kitaran saatuaan Pekka oli joutunut antamaan vanhemmilleen lupauksen kitaransoiton opiskelun aloittamisesta Ähtärin kansalaisopistossa. Muutaman tunnin Pekka jaksoikin opiskella, mutta kyllästyi pian liian teoreettisena pitämäänsä opiskeluun. Sitä paitsi ensimmäinen oma bändi oli jo perustettu ja keikkaa pukkasi. Bändin nimi oli Intro. Bändi teki huikean uransa aikana kaksi keikkaa naapurin kuistilla. Bändin rumpuina olivat valkoiset muovikanisterit, basso oli omatekoinen ja yhteen kitaraan oli kielet värkätty eri vahvuisista siimoista. Mutta meno oli vilpitöntä ja suuri esikuva tietenkin Hurriganes.

 

Nähtyään joskus 70-luvun loppupuolella Jussi and The Boys -yhtyeen keikan Ähtärin Mustikkavuoren lavalla Pekka päätti perustaa oman oikean rock-bändin. Jussi and the Boys yhtyeessä oli tuolloin kaksi ähtäriläislähtöistä muusikkoa. Yhtyeen kitaristina oli Pekka Tammilehto (joka opittiin tuntemaan myöhemmin myös nimellä Topi Sorsakoski) bassoa ja kitaraa soitti Antti Tammilehto. Rummuissa Aikka Hakala sekä tietenkin maestro itse eli Jussi Raittinen, joka lauloi ja vuorotteli Anan kanssa bassossa ja kitarassa.

Elettiin siis 70-luvun loppupuolta ja punkmusiikki teki tuloaan myös kylmään pohjolaan. Pekka innostui moisesta asiasta heti. Tosin punkaatteen ähtäriläinen sovellutus oli lähempänä hippiliikkeen rauhaa ja kukkasia meininkiä, kuin anarkistista englantilaista punkaatetta. Pekka kuunteli Pelle Miljoonaa, Korroosiota, Ratsiaa jne. Hänet tunnettiin punkpiireissä romantikkona, joka ihastui aina hitaimpaan ja näteimpään biisiin. Suuria suosikkibiisejä olivat mm. Pellen Gabriel, Korroosion, Hei kuka rakastaa mua ja Kollaa kestää-yhtyeen, Jäähyväiset aseille. Koulutunnit kuluivat biisintekstejä kirjoitellessa ja välitunnit niitä luokkatovereille lukiessa.

  • Englantilainen Malcolm McLaren manageroi yhtyettä nimeltään The Swankers, josta hän lanseerasi tunnetuimman brittipunkyhtyeen The Sex Pistolsin. Uusi brittiläinen punk-kulttuuri muodostui vuoden 1976 kuluessa.
1978 perustettiin se oikea bändi ja se sai nimekseen Bad Brains. Bändissä soittivat Pekan lisäksi Juha Soidinmäki ja Rauno Pakkala. Trio oli treenannut noin kaksi viikkoa, kun sille tarjottiin ensimäistä keikkaa Ähtärin urheilutalolle. Muut vastustelivat, mutta Pekalla oli jo kiire tähtiin, joten keikalle mentiin. Keikan järjesti Ähtäriin juuri perustettu elävän musiikin yhdistys. Keikka meni tietenkin aivan ketuille ja pian keikan jälkeen bändi hajosikin.
  • 5. tammikuutaLastensuojelun keskusliitto lähetti vetoomuksen sisäasianministeriön ulkomaalaistoimistolle punkyhtye Sex Pistolsin maahantulon estämiseksi. Myös poliittiset nuorisojärjestöt antoivat yksimielisen julkilausuman yhtyeen maahantulon estämiseksi. Sisäministeri Eino Uusitalo epäsi Sex Pistolsilta työluvan ja maahantulon Suomeen 12. tammikuuta.

1979 Pekka siirtyi hetkeksi vakituisen solistin tuuraajaksi valmiiseen bändiin nimeltään "Antero Puolihullu ja hänen saalistuskyvyttömättömät eläimensä". Kokoonpanossa soittivat Juha ja Sauli Soidinmäki, Mikko Mytkäniemi, Visa Viertola, sekä biisintekijä ja taustapersoona Mika Salo. Yksi keikkakin tällä kokoonpanolla tehtiin. 

1980  Pekka perusti oman bändin nimeltään Räyhä Peli (Pekka, Rauno Pakkala, Jari Pohjola. Myöhemmin Räyhä Pelin laulajaksi ja biisintekijäksi pestattiin Pekan, takaisin Ähtäriin muuttanut, lapsuudenystävä Jukka Hankola.) Bändin nimi tuli tutuksi Ähtärissä ja lähitienoilla, sillä bändi näytti ja käyttäytyi kuin oikea rock-bändi. Suuresta uhoamisesta huolimatta yhtään keikkaa ei kuitenkaan oltu tehty. Tilaisuus tuli, kun Ähtäriin saapui tuolloin uransa huipulla ollut Woude -yhtye. Räyhä Pelille tarjottiin lämppäribändin paikkaa ja Pekka lupautui, vaikkei bändi ollut soitellut aikoihin. Treenaamista haittasi myös edelliseltä treenikämpältä saatu häätö ja uuden treenipaikan etsiminen. Mutta kiire tähtiin oli kova. Koska treeniaikaa ei juurikaan ollut päätettiin kohentaa epävarmaa oloa muutamalla rohkaisuryypyllä. Lopulta Ähtärin urheilutalon lavalle nousi itsensä melkoiseen "ylikuntoon" saattaneita nuoria miehiä... Reisillehän sekin keikka meni ja Räyhä Peli koki nolon lopun. Räyhä Pelin biiseistä elämään jäivät kappaleet Koffin kolmonen ja Heikkona sinuun, jota ähtäriläinen Surmanajotivoli yhtye myöhemmin esitti muutamalla keikallaan. Heikkona sinuun päätyi myös levylle Amix-yhtyeen versiona 2002.

1981 Pekka soitti vielä "Fly on" -nimisessä yhtyeessä, joka ehti tehdä yhden keikankin. (Pekka, Mika Salo, Mikko Mytkäniemi) Bändi suoriutui keikastaan kiitettävästi, mutta tilaisuudesta meinasi tulla fiasko kun kävi ilmi että pääesiintyjäksi tilatuksi luultu Vaavi-yhtyeen olikin keikalla jossain aivan muualla. Tilaisuuden pelasti Vaavia pikahälytyksellä paikkaamaan saapunut alavutelainen Rasa-yhtye, josta myöhemmin kirjoitettiin merkittävä luku suomalaiseen rockhistoriaan otsikolla; Kolmas nainen.

 

1982 Pekka oli saanut ammattikoulun suoritettua ja päässyt heti koulutustaan vastaavaan työhön sorvariksi. Työnantaja oli kuitenkin ajautunut suuriin vaikeuksiin eikä palkkoja työntekijöille oltu maksettu pitkään aikaan. Saatuaan ensimmäisen osan palkastaan vihdoin käteensä sanoi Pekka itsensä irti ja marssi tuhannen markan shekin kanssa suoraan musiikkikauppaan, josta osti 750 mk maksaneen Suzukin 12-kielisen akustisen kitaran. Päästyään kotiin, viritettyään kitaransa ja rämpäytettyään ensimmäisen G-duurin ilmoille päätti Pekka, että akustinen kitara on ainoa oikea kitara.

 

Kolmas nainen yhtyeen rumpalin (Tuolloin yhtyeen nimi taisi tosin vielä olla Rasa) Pasi Kallioniemen isällä oli musiikkiliike Ähtärissä, jossa Pasikin kesäisin työskenteli. Supliikkimiehenä Pasi onnistui vakuuttamaan Pekan siitä että 12-kielinen kitara suorastaan vaati kaverikseen huuliharppua ja huuliharppu taas vaati kaverikseen huuliharpputelineen. Loppukin lopputilistä hupeni, mutta "folkmies" oli syntynyt, eikä paluuta entiseen enää ollut.

Vuonna 1983 Pekka muutti Keuruulle, meni naimisiin ja aloitti myyntimiesuransa osuuskaupan rautaosastolla ja myöhemmin itsenäisenä myyntiedustajana. Lopen kyllästyneenä hakkaamaan päätään seinään hän myi kitaransa pois ja päätti lopettaa koko soittoharrastuksen. Katui kuitenkin pian tekoaan, osti uuden kitaran ja teki uusia biisejä. Katui katumistaan, myi kitaran ja päätti lopettaa koko harrastuksen. Osti uuden...

Vuonna 1987 Pekka teki kotikaupunkiinsa Ähtäriin sijoittuvan kappaleen, Pari soittajaa. Tuo laulu oli käännekohta ja herätti uudelleen, pitkään piilossa olleen palon omien biisien rustaamiseen. Kun tulppa aukesi, lauluja alkoi syntyä kiivaaseen tahtiin. Pekka ajeli myyntiedustajana alueella, joka ulottui Vaasasta Ilomantsiin. Uusia teksti ideoita syntyi pitkillä siirtymätaipaleilla ja ne talletettiin välittömästi sanelukoneelle, joka kulki aina mukana. Ideoita työstettiin illalla kotona tai hotellihuoneessa. Pekka ryhtyi testaamaan taitojaan trubaduurina ja esitti silloin tällöin omia laulujaan työkavereilleen erilaisissa illanvietoissa.

90-luvun alussa Pekka muutti perheineen takaisin Ähtäriin ja tutustui tuota pikaa paikkakunnan "nuorentuneeseen" soittajakuntaan. Eräänä päivänä paikallisessa ravintolassa Pekan viereen baarijakkaralle istahti pitkätukkainen nuorimies, jonka Pekka muisteli nähneensä paikallislehden sivuilla. "Oletko sinä niitä Surmanajotivolin miehiä?" hän kysyi. Ja olihan se. Hänen viereensä oli istunut Surmanajotivoli-yhtyeen kitaristi Taisto Viikeri. Lyhyen jutustelun jälkeen lähdettiin Pekan edustusliikkeen varastolle soittelemaan. Soittelemista jatkettiin seuraavana iltana ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana... Pekka tutustui myös muihin yhtyeen jäseniin ja pienimuotoista yhteistyötäkin tekstien tiimoilta tehtiin. Surmanajotivoli (V-P Rapo, Jamo Niemi, Juha Remsu, Taisto Viikeri, Mika Mäkiaho) oli äänittämässä demoja Fazerille, jonka kanssa heillä oli levytyssopimus. Pian myös Pekalle tarjoutui tilaisuus päästä äänittämään demoa, myöskin paluumuuton Ähtäriin tehneen Pekka Tammilehdon  (Topi Sorsakoski) studiolle. Pekka ei ensin innostunut asiasta, mutta lämpeni lopulta asialle pienen suostuttelun jälkeen. Tehtiin demo, joka herätti positiivista innostusta niin artistissa itsessään kuin kuulijoissakin. Demo soi paikkakunnan pubissa todella ahkerasti (tällä demolla oli muuten ensimmäinen versio kappaleesta Pari soittajaa. Toinen versio ko. biisistä julkaistiin Kiinni sinussa EP:lle 2002) Topin studiossa pidettiin kaikkiaan neljä eri demoäänitys sessiota.

 

 

1995 Pekka tarjosi demoja ja tekstejään myös eri artisteille levytettäväksi. Turkulaisveljekset Matti ja Teppo varasivatkin erään Pekan tekstin (Illalla on kaikki kauniimpaa) mutta levylle asti se ei koskaan päätynyt. Joel Hallikaisen kanssa Pekka oli demojen tiimoilta yhteydessä useampaankin kertaan ja oli huippukiireisen artistin ajasta ja ennen kaikkea arvokkaista neuvoista erittäin otettu. Levy-yhtiöistä Edel Recordsin Ilkka Vainio kertoi demojen olevan "huomattavasti keskimääräistä kiinnostavampia" ja halusi nähdä artistin keikalla "valloittamassa yleisönsä." Kun kävi ilmi ettei keikkoja sen enempää kuin keikkahalujakaan tuolloin ollut, keskustelu päättyi. Pari, lähes samansisältöistä puhelinkeskustelua käytiin myös, Warner Music Finlandin Pekka Ruuskan kanssa. Ruuska pyysi Pekkaa lähettämään, joitakin tekstejä mahdollista sävellyttämistä varten. Pari tekstiä Pekka Warnerille lähettikin mutta lama aika piti myyntiedustajan kiireisenä ja niinpä tekstien tekeminen sai jäädä

 

1996 Pekka kasasi keuruulaisten muusikoiden kanssa Meduusa nimisen bändin. Bändissä soittivat Pekka: Kitara ja laulu, Petri Lemmy Lindström: Basso, Juha Lampinen: Kitara, Pasi Äikäs: Kitara ja laulu, Pasi Manninen: Rummut. Meduusan oli tarkoitus tehdä demo äänitys Topin studiolla mutta juuri ennen äänityksiä osa bändistä ei halunnutkaan lähteä studioon vielä tässä vaiheessa. Pekka oli kuitenkin jo varannut ja maksanut studion, joten hän päätti lähteä bändistä ja tehdä demon ähtäriläis-töysäläisin voimin. (Pekka: Kitara ja laulu, Taisto Viikeri: Kitara ja laulu, Jarno Takala: Basso ja Juha Remsu: Rummut)

 

Keväällä 1997 Pekka jäi työttömäksi. Haettuaan hetken turhaan myyntitöitä hän päätti lopulta kokeilla soittohommia ihan tosissaan ja siirtyi kokopäiväiseksi muusikoksi. Desante -orkesterin (Unto Virtanen: Laulu ja basso, Taisto Viikeri: Kitara ja laulu, Markku Pitkälä: Rummut, Pekka: Kitara ja laulu) kanssa Pekka teki ensimmäiset oikeat keikkansa pitkään aikaan kun Desante-yhtye lähti kiertueelle. Kiertueen keikat sisälsivät erilaisille koomikoille ja lavapersoonille tarkoitetun kilpailun, jossa vuoden 1998 kylähulluiksi valitut Arvo vaan Karstulasta ja Peltosen Lauri (Markku ja Unto) etsivät itselleen seuraajia. Kilpailun jälkeen loppuilta kului tanssien Desante-yhtyeen tahdissa. Vanhojen tuttujen kappaleiden lisäksi Desanten ohjelmistoon kuului myös Unton ja Pekan omia kappaleita. Ajatus akustisesta mies, kitara ja huuliharppu kokoonpanolla keikkailusta kiehtoi koko ajan enemmän. Loppuvuodesta -98 Pekka jäikin pois bändistä ja alkoi keskittyä oman trubaduuri ohjelmiston kasaamiseen. Desante-yhtyeeseen Pekan tilalle tuli haitaristi Tero Korvenaho

1999 Pekka voitti Keuruulla ilmestyvän Suur-Keuruu lehden runokilpailun. Palkintojenjakotilaisuudessa hän esitti trubaduurina muutaman oman kappaleensa. Tämä esiintyminen yhdessä ähtäriläisen Irja Suihkon Keskisuomalainen tekemän lehtijutun kanssa poikivat koko kesäksi terassikeikkoja Hotelli Keurusselkään Keuruulle. Kun Keurusselän terassikeikat taas poikivat uusia keikkoja niin yksityistilaisuuksiin kuin ravintoloihinkin, alkoivat ohjelmatoimistotkin ottaa uuden trubaduurin listoilleen. Pekka soitti trubaduurina Hotelli Keurusselän terassilla kaikkiaan kolmena kesänä, vuoteen 2002 saakka.

 

Trubaduuri keikkojen lisäksi Pekka soitti myös Asta Niinimäki ja Kuvan pojat-yhtyeen kitaristina ja lauluntekijänä. (Asta Niinimäki: Laulu, Asko Niinimäki: Laulu, Mikko Mytkäniemi: Basso, Tommi Pihlajamäki: Rummut, Sami Haapaniemi: Kitara, haitari, kosketinsoittimet, Pekka Rokala: Kitara, laulu.) Asta Niinimäki levytti Pekan säveltämän ja sanoittaman valssin Niin hiljaista on, josta tuli oman paikallisradion kestohitti. Myöhemmin tämä valssi on kuulunut monen artistin keikkaohjelmistoon ja mm. keuruulainen Oiva Lampinen on sen levylle laulanut. Trubaduuri keikkoja alkoi kuitenkin olla niin paljon että niiden sovittaminen bändin keikkojen kanssa kävi mahdottomaksi. Pekka soitti viimeisen keikkansa Kuvan pojissa Tikkurilan Calypsossa uudenvuoden päivänä 2000.

Vuonna 2000 alkoi keikkarintamalla todellinen hullunmylly. Pekka teki keikkaa pääsääntöisesti yksin mies kitara ja huuliharppu kokoonpanolla. Savuiset pubit eri puolella suomea tulivat miehelle tutuksi ja mies tuli tutuksi pubeissa. Keikkaa riitti ja pitääkseen langat omissa käsissään Pekka perusti oman yrityksen, jonka nimeksi tuli PR-Sävel. Ahkera keikkailu ympäri Suomea piti tuoreen yrittäjän sekä viisihenkisen perheen leivänsyrjässä kiinni. Omien keikkojensa lisäksi Pekka kiersi  trubaduurina myös Sinebrychoffin sponsoroimien Battery bileileiden mukana sekä yhä enemmän duona Taisto Viikerin kanssa.

 

Vuoden 2001 tammikuussa oli jälleen aika saapastella Sorsakosken Topin studioon. Pekka oli vuokrannut Topin studion käyttöönsä kuukaudeksi nimellistä korvausta vastaan. Topi itse oli kyseisen kuukauden lomalla Floridassa. Pekka kaavaili Meno-Paluu levyn tuotannosta akustista ja pienimuotoista, joka kuulostaisi samalta kuin Rokala & Viikeri duo kuulosti keikoilla. Olihan duo soittanut ja sovittanut levylle tulevia biisejä keikoillaan jo pitkän aikaa. Sellaista levystä ei kuitenkaan tullut. Kun myöskään levyn alkuperäistä markkinointisuunnitelmaa ei, monien vaiheiden jälkeen, voitu toteuttaa Cd- julkaistiin lopulta kaikessa hiljaisuudessa, pienimuotoisena omakustanteena syyskuun 17. päivä vuonna 2001.

 

Rokala & Viikeri duolla riitti kysyntää ja keikkaa tehtiin ympäri suomea pubeissa ja ravintoloissa. Ohjelmistoon kuului, oman tuotannon lisäksi covereita mm. Juicen, Hectorin ja Kolmas Nainen  yhtyeen tuotannosta.

 

Pekka ehti olla trubaduurina mukana myös Huvimestari 2001 kiertueella yhdessä Karstulan Arvon kanssa.

 

Pekka ryhtyi vetämään Ähtärin ammatti-instituutin vapaavalintaista bändikurssia. Kaikkiaan hän toimi kurssin vetäjänä seitsemän vuotta ja tuona aikana bändikurssi oppilaat esiintyivät lukuisissa eri tilaisuuksissa, julkaisivat neljä äänitettä ja yhden musiikkivideon.

 

7.2.2002 käynnistyivät Alavudella uuden neljä biisiä sisältävän EP:n äänitykset. Äänittäjänä, miksaajana ja levyn toisena tuottajana toimi Marko Ketola. (Tuttu mies mm. Kolmas nainen -yhtyeen, Pauli Hanhiniemen Perunateatterin ja myöhemmin mm. Lauri Tähkän taustatiimistä.) Ketolasta tuli Viikerin tavoin, Pekalle tärkeä henkilö, joka ymmärsi miehen ideoita ja halua tehdä pienimuotoista ja "livempää" musiikkia studiossa. Kiinni sinulla levy tehtiin pienellä mutta tiiviillä ryhmällä. Levyllä soittivat Hausmyllyn Jarmo Valkeinen: Rummut ja lyömäsoittimet, Taisto Viikeri: Kitarat, basso ja taustalaulut. Pekka Rokala: Laulu. CD-singlen kappaleesta Pari soittajaa tuli pienoinen hitti ja se nousi paikallisradioiden soittolistoille ollen kotiseudullaan pari viikkoa, jopa ykkösenä. Pekka keikkaili yhä kiihtyvällä tahdilla yksin sekä duona kitaravirtuoosi Taisto Viikerin kanssa.

 

Hurjan keikkaputken jälkeen Rokala & Viikeri duo päätti lopettaa aktiivisen keikkailunsa loppuvuodesta 2002 juhlavasti jäähyväiskeikkaan Ähtärissä ravintola Club B52:ssa.

 

2002 Pekka koki myös yhden uransa huippuhetkistä päästessään tekstintekijänä mukaan esikuvansa ja oppi-isänsä Topi Sorsakosken Luotu lähtemään levylle.

 

 

 

 

Vuonna 2003 Pekka keikkaili sekä yksin että yhdessä humoristi Arvo vaan Karstulasta kanssa otsikolla "Mukavaa musiikkia ja pöhlöjä puheita." Parivaljakko teki paljon keikkaa  harjannostajaisissa, etenkin pääkaupunkiseudulla.  Keikkoja tehtiin myös markkinoilla, ravintoloissa, yksityis- ja yritystilaisuuksissa, venäläisessä junassa, hautaustoimistossa, kivikautisessa kodassa, R-kioskissa ja jätevesipuhdistamossakin.

 

Tammikuussa 2004 Pekka vetäytyi viikoksi Punkaharjulle tekemään  biisejä, sekä äänittämään niistä demoja uutta pitkäsoittolevyä varten. Punkaharjun mökillä  kauan muhinut idea akustisemmasta levystä alkoi hahmottua. Soitettuaan omasta mielestään jo aivan riittävästi hilpeitä juomalauluja alkoi syntyä lauluja myös siitä kuuluisasta kolikon kääntöpuolesta. Myös maailmanpoliittinen tilanne, USA:n terroristi-iskuineen ja Irakin sotineen, olivat sytyttäneet vanhan punkkarin eloon.

 

19.2.2004 oli Pop Artikkelin studiolla Alavudella flunssaisia, mutta innostuneita miehiä aloittelemassa uuden pitkäsoittolevyn tekoa. Tuottajana toimi edellisen EP:n tapaan Marko Ketola. Tuliliemessä pitkäsoitto CD-levy julkaistiin marraskuussa 2004. Levyltä lohkaistiin tammikuussa 2005 single "Kaunis ja kavala." Tuliliemessä levyllä soittivat: Taisto Viikeri: Kitara, mandoliini, kosketinsoittimet ja taustalaulu. Pertti Keskinen: Basso. Esko Takamäki: Rummut, lyömäsoittimet ja taustalaulu. Hanna Kupari (os.Syrjä): Huilu ja taustalaulu. Jyrki Miinin: Lyömäsoittimet. Pekka Rokala: Kitara, huuliharppu ja laulu.

 

Pekka Rokala folk band perustettiin alkuvuodesta 2004. "Folkhenkiseksi" suunniteltuun bändiin Pekka sai mukaan levyllä soittaneista muusikoista, basisti Pertti Keskisen ja kitaristi Taisto Viikeri. Mukaan houkuteltiin myös rumpalilahjakkuus suomen Soinista, Markus Kuula. Myöskin levyllä soittanut huilisti Hanna Kupari (os.Syrjä) vieraili bändin riveissä. Kesän 2004 Folk band soitti house bandinä ähtäriläisessä Pub Joronjäljessä, joka keskiviikko ilta. Oman settinsä lisäksi Folk band säesti vierailevan solistin setin. Folk band teki keikkaa ympäri suomea ja sai keikoistaan erittäin paljon kehuja ja kiitoksia.... mutta erittäin vähän rahaa. Matkan varrella bändi ”lipui” alkuperäisestä akustisesta linjastaan perinteisemmäksi suomirock bändiksi ja nimi muutettiin vähemmän hämmennystä herättävään muotoon Pekka Rokala band. Alkuvuodesta 2005 Pertti siirtyi takaisin vanhan Tempo-orkesterinsa riveihin ja hänen tilalleen bändiin tuli basisti Tapio Salonen. Tässä koonpanossa bändi teki keikkaa vuoden 2005 loppuun saakka.

 

Tammikuusta 2006 Pekka ja Pertti Keskinen perustivat RokKes nimisen duon. Duon ideana oli soittaa sovinnolla kaikki ne biisit, joita joka tapauksessa tultaisiin illan mittaan toivomaan. Rokkes keikkaili ahkerasti pubeissa sekä erilaisissa yksityis- ja yritystilaisuuksissa, messuilla ja markkinoilla. Hurtilla huumorilla varustettu Duo esitti vauhdikasta menomusiikkia 70-luvun hengessä. Stemmalaulu ja erikoinen ja monipuolinen soitinvalikoima muodostuivat Duo RokKesin tavaramerkiksi. Keikoilla mukana seikkaili myös mystinen rumpali Jalo "Jallu" Viinanen, joka ei kuitenkaan yhdellekään keikalle ehtinyt, joten hänen osuutensa jouduttiin aina korvaamaan taustanauhoilla.

 

2007 Duo Rokkes paahtoi täysillä. Keikkoja oli paljon ja matkat olivat pitkiä. Kun pistokeikat pääkaupunkiseudulle eivät enää jaksaneet kiinnostaa Perttiä. Pekalla oli oma yritys, eikä hanskojennaulaan lyöminen ollut mahdollista. Loppuvuodesta Pertin tilalle bassoon ja lauluun tuli Tapio Salonen ja matka jatkui. Duo RokKesin lisäksi Pekka keikkaili myös yksin mm. laivoilla sekä erilaisissa yritystilaisuuksissa.

 

Vuonna 2008 Pekalla meni todella lujaa. Mies kiersi suomea, yhdessä ohjelmatoimisto EH-viihteen kanssa suunnittelemansa, Härmästä Eurooppaan kiertueen merkeissä. Kyseessä oli yhden miehen show. Ilta sisälsi trubaduuri setien lisäksi, kansainväliset mittanauhat (vyötärön kohdalta) täyttävän, hurmurin ja entisen tullimiehen Limbo Laakson (Pekan Alter ego) musiikki ja huumori shown. Mukana oli vielä limbokilpailun, jossa loppukilpailun voittaja sai palkinnokseen 1000matkalahjakortin

 

 

Kiertuetta varten Pekka julkaisi myös Limbo Laakso & kotiurku orkesterin Härmästä Eurooppaan levy.

 

Kiertueen lisäksi Pekka teki laiva, pubi, yritystilaisuus ja harjannostajaiskeikkoja yksin ja yhdessä Duo RokKesin ja Karstulan Arvon kanssa. Kiirettä piti ja auton kilometrimittari pyöri iloisesti. Kova keikkatahti, valvominen ja epäterveelliset elämäntavat vaativat kuitenkin veronsa. Nukkuminen ei enää onnistunut ja lauluäänen kanssa alkoi olla jatkuvia ongelmia. Laivojen kuiva ilma aiheutti erityisen suuria ongelmia ja settien välit kuluivatkin verta yskien.

 

Syksyllä 2009 Pekka oli keikalla paikallisen hotellin terassilla. Kaikin puolin normaalisti menneen keikan tauolla saapui yleisön joukossa istunut Topi Sorsakoski juttelemaan Pekan kanssa. Kesken jutustelun Topi äkkiä tokaisi: "Sähän oot ihan lopussa. Pidä hyvä mies pieni breikki ja laita itses kondikseen." Nuo sanat osuivat ja upposivat. Siltä istumalta Pekka teki päätöksen että nyt on todellakin paussin aika. Hoidettuaan sovitut keikat alta pois Pekka jäi vuodenvaihteessa keikkatauolle.

 

Yrittäjä ei voi pitää taukoa yrittämisestä. Niinpä Pekka joutui  lopettamaan kymmenen vuotta toimineen yrityksensä PR-Sävelen vuonna 2010. Se oli keikkatauon kova hinta.

 

Uusia lauluja  kuitenkin syntyi ja pian olitiin taas äänitystouhuissa Pop Artikkelin studiolla Alavudella

 

Aprillipäivänä 1.4.2010 julkaistiin Pekan neljäs pitkäsoittolevy Ähtäri. Ähtäri levy oli jatkoa Tuliliemessä levylle mutta se toteutettiin sitäkin pienimuotoisemmin. Osin jopa studio livenä. Levyllä soittivat tutut muusikot. Pekka Rokala: Laulu, kitara, kitarabanjo, huuliharppu, lyömäsoittimet. Taisto Viikeri: Kitara, mandoliini, kosketinsoittimet, taustalaulu, Pertti Keskinen: Basso, taustalaulu, Esko Takamäki: Rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu, Hanna Syrjä: Taustalaulu sekä Juhana Tuhkanen: Sello. Tuottajana ja äänittäjänä toimi jälleen ansiokkaasti Marko Ketola.

 

Ähtäri levyn tiimoilla Pekka teki muutaman keikan lähialueella Latoharppu-orkesterin kanssa (Pekka, Markus Kuula, Taisto Viikeri, Pertti Keskinen ja Miikka Koskinen)

 

Keikkatauko jatkui edelleen... Vuoden 2011 Pekka työskenteli keikkamyyjänä ohjelmatoimistossa ja teki päivätyönsä ohella vain joitain satunnaisia keikkoja trubaduurina.

 

Kun määräaikainen keikkamyyjän työ päättyi 2012 heinäkuussa niin Pekka trubaduurina, kuin Duo RokKes (Pekka ja Pertti) tekivät uuden ohjelmatoimiston houkuttelemina paluun esiintymislavoille. Keikkoja tehtiin ensin pääasiassa ohjelmatoimiston kotiseudulle Lahden seudulle mutta pian ympäri Suomea. Rokkesin suosio tuntui vain kasvaneen keikkatauon aikana. 

 

 

2013 Duo RokKes kiersi täydellä höyryllä pubeissa, harjannostajaisissa, messuilla, markkinoilla sekä erilaisissa yritys- ja yksityistilaisuuksissa aina vuoden 2013 loppuun saakka. Loppuvuoden keikoilla Pertin kanssa laulavana basistina vuorotteli jälleen Tapio "Fabio" Salonen.

 

 

 

 

2014 Pekka keikkaili yksin mies, kitara, huuliharppu ja matkalaukkurumpu kokoonpanolla esittäen astetta sähköisempää ja rujompaa "rillumereibluesia." Keikkapaikkoja olivat pubit ympäri suomea. Homma toimi mutta keikkojen jatkuvasti myöhäisemmäksi siirtyvä alkamisajankohta ja yöllä yksin autoileminen söivät ennestäänkin vähäisen keikkamotivaation pian loppuun.

 

Elokuu 2014... OLISKOS SE SITTEN SIINÄ?

 

 

 

 

 

 

 

 

|
©2017 Historia | Pekka Rokala: Musiikin ja viihteen sekatyömies - suntuubi.com