Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
PEKKA ja PÄTKÄtöitä

Pätkiä puupäänä olemisen sietämättömästä keveydestä.

 

 


                                             

 

 

 Maalivahtina
04.05.2015 16:03

Kun me pikku nassikoina pelasimme pihalätkää minä olin aina maalissa. Siihen oli kaksi hyvää syytä:

1. Halusin olla kuin suuri esikuvani Jorma Valtonen.

2. Maalissa ei tarvinnut juosta pallon perässä ympäri pihaa. (Pelasimme pihalätkää siis pallolla, emme kiekolla)

Sillä välin kun minä keskityin kaikessa rauhassa näyttämään Jorma Valtoselta, muut pojat hikosivat ja huusivat.

Nyt olen taas maalissa, paitsi että yltä päältä. Jonkin verran maalia on osunut myös maalattavina oleviin kohteisiin. Maalaaminen on mukavaa puuhaa, joka onnistuu tällaiselta amatööriltäkin ilman sen suurempia ihmettelyjä. Purkissa oleva neste vain siirretään erilaisia hauskoja hyrriä ja pullasuteja apuna käyttäen maalattavaan kohteeseen. Ongelmia saattaa kuitenkin ilmetä, mikäli maalattavan kohteen läheisyydessä sijaitsee kohteita, joita ei pitäisi kyseisellä värillä maalata. Suosittelenkin kaikkien lähialueella sijaitsevien esineiden maalaamista samalla värillä.

On hieno tunne kun saa katsoa juuri maalattua, täydellisen tasaista maalipintaa, paitsi että pian siinä on kärpänen selällään. En ole koskaan nähnyt elävää kärpästä selällään missään muualla, kuin juuri maalatulla täydellisen tasaisella maalipinnalla. Kyseiselle pinnalle niitä ilmestyy takuuvarmasti, oli kesä tahi talvi.

Päätin pelata pitkästä aikaa lätkää... tarkemmin sanottuna kärpäslätkää. Kärpänen on jo valmiina maalissa.


( Päivitetty: 04.05.2015 16:52 )

|


<< Takaisin



Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




Subscribe RSS

©2019 PEKKA ja PÄTKÄtöitä | Pekka Rokala: Musiikin ja viihteen sekatyömies - suntuubi.com